Pakkomielteenä liikunta

Olen tähän mennessä kirjoittanut blogissani melko keveistä aiheista, mutta ajattelin nyt tuoda blogiini uutta sisältöä myös hiukan vakavemmalla ja samaan aikaan myös todella tärkeällä aiheella. Kysessä on pakkoliikunta, josta itse kärsin pari vuotta sitten.

Mediassa ja joka puolella hehkutetaan usein liikunnan hyvistä puolista. Tiedämme jo, että liikunta muun muassa ehkäisee sydän- ja verisuonisairauksia, ylläpitää yleiskuntoa sekä tietysti tuottaa nautintoa ja hyvää oloa. Mutta entäs jos liikunnasta todella tulee jollekin pakkomielle? Liikunnan puuttuminen pakkomielteeksi on esimerkiksi mediassa selvästi vähemmän puhuttu, usein jopa täysin sivuutettu, aihe. Kuitenkin useat, varsinkin nuoret, naiset kärsivät jossain vaiheessa tästä pakkomielteestä joko tietoisesti tai tiedostamattaan. Kuntosaleilla näkee valitettavan usein etenkin naispuolisia kuntoilijoita, jotka esimeriksi selvästä alipainosta huolimatta treenaavat aivan liian kovaa ja aivan liian usein. Esimerkiksi porttikieltoa liikuntasalille ei ole kauhean helppo saada ja ongelma jääkin valitettavan monelta huomaamatta. Pakkomielteeksi kehittynyttä suhdetta liikuntaan on vaikea huomata jo yksistään sen takia, että on vaikea määritellä, kuinka paljon liikuntaa on liikaa, sillä kaikki ovat yksilöitä ja liikkuvat hyvin eri tavoin.

 

Madonna on tunnettu esimerkki todellisesta himoliikkujasta. Julkisuudessa on usein ihmetelty ja kauhisteltu varsinkin naisen ylitreenattuja, suonikkaita ja todella hoikkia käsivarsia.





Myös Sarah Jessica Parkerin laihoja, trenattuja käsivarsia katsoessa herää väistämättä kysymys, missä tiukan ruokavalion ja treenaamisen raja oikestaan kulkee? Mikä on tervettä ja mikä ei?



Milloin liikunta voi sitten muuttua pakkomielteeksi? Hälyskellojen tulisi soida viimeistään silloin, kun liikunta menee kaiken muun ohi ja liikkumaan tulee päästä mahdollisimman usein ja milloin tahansa, esimerkiksi vuorokaudenajasta tai sairaudesta riippumatta. Itse liikuin pari vuotta sitten pakonomaisesti joka päivä, jopa monta kertaa päivässä. Parhaalta silloin tuntui liikunta, joka oli fyysisesti mahdollisimman rankkaa ja kuluttavaa, kuten juoksu. Aluksi yletön treenaaminen tuntui ennen kaikkea palkitsevalta. Virtaa tuntui riittävän loputtomiin, paino laski ja myös itsetunto ja omanarvontunne paranivat kohisten. Samalla liikunta alkoi kuitenkin salakalasti mennä kaiken muun, kuten ystävien, hauskanpidon ja vapaa-ajan, ohi. Salille tai juoksemaan piti päästä oli sää, vuorokaudenaika tai yleinen olotila mikä tahansa. Menoa jatkui kuukausi tolkulla, yhteensä noin vuoden verran. Todellisuudessa tajusin liikkunnan muuttuneen pakkomielteeksi vasta kun oma fyysinen ja myös henkinen jaksaminen olivat täysin äärirajoilla. Pakonomaisen liikkumisen ja sitä seuranneen tiukan dieetin myötä myös paino oli laskenut hälyttäviin lukemiin. Ratkaiseva askel paratumiseen tapahtui paljolti ulkopuolisen, ammatillisen avun myötä. Viattomasta elämänremontista alkanut pakonomainen liikkuminen vei itseltäni lopulta uskottoman paljon aikaa ja voimia parantuakseen.

Vaikka liikuntapakkomielteestäni on kulunut jo useampi vuosi, en ole silti vielä saavuttanut tervettä, normaalia suhdetta liikuntaan. Pelkään sen sijaan edelleen, että jos aloitan jonkun liikunnallisen harrastuksen, into liikkumiseen saattaa taas lähteä käsistä. Tämän vuoksi liikun tällä hetkellä omasta mielestäni melko vähän, mistä tosinaan tunnen myös huonoa omaatuntoa. Tiedostan, että parhaat lajit minun kannalta olisivat erilaiset joukkuelajit, kuten erilaiset pallopelit sekä jooga ja pilates. Näissä kyseisissä lajeissa vaara alkaa liikkua pakonomaisesti ei ole niin suuri kuin esimerkiksi juoksuharrastuksessa. Tärkeää paranemisprosessissa olisi nimenomaan itselle sopivien liikuntamuotojen etsiminen esimerkiksi fysioterapeutin kanssa sekä tietysti oman kehon kuunteleminen. Hyvin tärkeäksi paranemisen kannalta näen ylipäätään ammatillisen avun etsiminen. Pakkomielle liikuntaan kehittyy usein monien tekijöiden summana ja siihen kytkeytyviä seikkoja ovat esimerkiksi huono itsetunto, masennus, suuret elämänmuutokset, syömishäiriöt yms.

Lisää liikuntapakkomielteestä voitte lukea esimerkiksi täältä:

Milloin liikunta on pakkomielle? - YTHS
Voiko liikkua liikaa? - MLL
Kun liikkuminen menee överiksi - Ellit

Millaisia ajatuksia liikuntapakkomielle teissä herättää? Millainen suhde teillä on liikuntaan?